AJANKOHTAISTA/UUTISIA


         
Lastukosken kylän historiasta kertova kirja ilmestyy tämän kevään aikana


Lastukosken kylähistoriakirjasta voi tehdä ennakkovarauksen:

Matti Korhoselta, puh. 0443453130, korhonen.matti.t@gmail.com
Pentti Puustiselta, puh. 0443631285, pentti.puustinen@dnainternet.net
Maili Puustiselta. puh. 0445840478, puustinenmaili@gmail.com

Aineistoa kirjan sisällöksi on alettu koota kyläläisiltä jo 1980-luvun puolivälissä aluksi Simo Väätäisen vetämässä perinnepiirissä ja kansalaisopiston vetämässä työryhmässä.  Kirjan koostamisesta, tekstistä. kuvista ja viimeistelystä on vastannut Matti Korhonen.


Nilsiäläiset vuoret Pisa ja Kinahmi sekä Hornankallio Suvasvedellä ovat ainoat kansalliseepos Kalevalassa mainitut paikannimet ja erityisesti niiden merkittävyyden takia. Tällä alueella ovat asuneet järvilappalaisten eränkävijäkansa ja muun muassa heidän arjestaan Kalevala kertoo.
Nuo ympäristöään korkeammalle kohoavat paikat ja erityisesti Pisa ( pyhä vuori ) on muinaisten metsästäjien saalistuspaikka ja luonnonjumalien palvontapaikka. Palvontaan pyhitetyt seitakivet Pisan laella on myöhemmin otettu Ruotsin ja Venäjän rajan merkkikiviksi Täyssinän rauhassa v.1595.

Tuosta rauhanteosta alkaen Suomi on asemoitunut sitoutumisensa läntiseen kulttuurialueeseen, luterilaisuuteen, pohjoismaiseen oikeusjärjestelmään ja demokratiaan.

Lastukosken sijainti historian kuluessa on ollut sekä rajalla että reunalla. 1300-luvulla Savon alueen hallinnasta kiistelivät Novgorodin ruhtinaskunta ja Ruotsin kuningaskunta.
Vuotjärvi-Lastukoski-Syväri vesistö oli Novgorodin ja Ruotsin veronkantoalueen rajalla, sekä hämäläisten ja karjalaisten eränkävijöiden nautinta-alueiden ja kulkuyhteyksistä käytävien riitojen kohteena.
Pisan erämaat heimojen ja valtakuntien pelkoja herättävällä raja-alueella ovat olleet toisaalta hyvä piilopaikka veronkantajilta sekä ison- ja pikkuvihan aikana arvoesineitä ja ihmisiä orjiksi ryösteleviltä venäläissotilailta.

Kiinteän asutuksen leviäminen Pohjois-Savoon liittyy Ruotsin kuningaskunnan elintilan laajentamiseen kruunun omistamaan erämaahan ja samalla verotulojen kasvattamiseen. Kuningas valtuutti Olavinlinnan linnanherran myöntämään anekeilla maa-alueita, joilta valtio alkoi kantaa veroja kuningaskunnan ylläpitoon.

Näillä veronkantomatkoilla Brynolf Brunou sai tietoonsa Syvärin, Siikajärven ja Vuotjärven rantamilla asuvien talonpoikien raudan valmistustaidot. Seudun kallioperästä pohjaveteen liuennut rauta joutuessaan hapelliseen järviveteen sakkautuu ja järvien pohjaan alkaa muodostua nappimaisia järvimalmikokkareita tai lepereitä. Vuotjärven alajuoksulla oleva Juankoski nähtiin otolliseksi masuunin paikaksi ja lupa sen perustamiseen oli saatu varsin kevyin perustein. Raudan valmistuksessa tarvittiin paitsi järvimalmia myös puuhiiltä ja niiden toimittamisvelvoitteet koituivat paikalliselle väestölle vuosisataiseksi piinaksi. Talonpojat menettivät maansa ruukille ja joutuivat torppareiksi tai loisiksi omille mailleen. Helpotuksen kurjuuteen toi oikeastaan vasta torpparilaki.
Jos siihen asti väestö oli sidottu malmin tai hiilen toimituksiin, alkoi ajanjakso, jolloin väki pikkutiloilla oli sidoksissa tukkiin ja turpeeseen. Kesät peltojensa viljelyssä pientiloilla ja talvet yhtiöiden savotoilla.
Sotavuodet vaativat raskaan uhrin aikuisiksi varttuneista ja Karjalaan kotinsa jättämään joutuneet otettiin kylällä avoimin mielin vastaan.
Yhdessä koettu köyhyys tuntui rikkaudelta.

Maausko piti yllä elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä, nuoriso varttui työvoimaksi tehtaisiin Etelä-Suomessa ja Ruotsissa. Maaseudun rakennemuutos jätti jälkensä, mutta ammattikuntarajat ylittävä kylätoiminta ja samanaikainen kesämökkikulttuuri antoi uutta väriä ja yhteisöllisyyttä kylän elämään.
Nyt tällä hetkellä kylällä eletään varautuen uuteen muutokseen.

Kirja kuljettaa lukijaansa aina maan pinnan muotoutumisesta, jääkausien jälkeiseen maanpinnan paljastumiseen ja  suurriistan metsästäjien saapumiseen, muinaiseen eränkäyntikulttuuriin ja palvontamenoihin, savolaisen väestön asettumiseen, valtioiden rajojen muotoutumiseen, kaskiviljelyn yleistymiseen, raudan valmistamiseen, patruunoiden mielivaltaisuuteen ja työvelvoitteisiin, nälänhätään ja hätäapuun, kanavan rakentamiseen, laivaliikenteeseen, venäläistämisuhkaan, torpparien vapautukseen, uittoihin, koulun perustamisen vaiheisiin, opintokerhotoimintaan, järjestöjen ja kyläyhdistyksen toimintaan…

Kirja pyrkii kuvaamaan maailman- ja valtakunnanpolitiikan, luonnonolosuhteiden, eriarvoisuuden ja hyväksikäytön heijastumia yksittäisen ihmisen ja kylän elämässä.
Kaikissa näissä yhteyksissä positiivinen asenne ja elämänusko yhden kylän kohdalla ovat kannattaneet osaltaan viemään Suomea yhdeksi johtavista hyvinvointivaltioista maailmassa.

Hyvää alkavaa vuotta 2018

* Katso taaksesi ja kiitä. * Katso eteenpäin ja luota.* Katso ylöspäin ja usko.
* Katso ympärillesi ja rakasta.
          
     


Ei kommentteja: